Slacking my day away

Taas eilen lähti mopo käsistä. Olin tyytyväinen itseeni, koska keksin aamulla mitä parhaimman tekosyyn myöhäiseen saapumiseeni. Ilmoitin toimiston Risto-Reippaille, että olen aamupäivän asentamassa siskoni koneeseen Windows Vistaa.

Sitten pitäisi keksiä hyvä syy raahata itseni työpaikalle. Taidan skipata tämän päivän ja mennä iltapäivällä Lasipalatsin ravintolaan blini-lounaalle.

Mitäs sitten sattuikaan...

Karski viikonloppu takana. Kameli on edelleen Mehiläisessä kuntoutuksessa. Oma mieli palautuu hiljalleen myös työkuvioihin, vaikka viikonlopun bakkanaalit saavat edelleen vereni lämpimäksi. Duunikaveri oli hivenen ihmeissään Könärin kantisarvostuksestani ja kyseli, että miten olen kyennyt saavuttamaan sellaisen arvostuksen, joka huokui lähes jokaisesta vastaantulevasta. Kun menimme sisälle, tiskillä odotti jo valmiina prikallinen hotshotteja sekä kaksi sinistä enkeliä, ei siis hullummin. Kultainen Amex vingahti, mutta kortin kitkaan se ei tietenkään vaikuttanut millään tavalla. Kamelille oli varattu oma nojatuoli ja naisia pyöri tutusti tusinoittan sen ympärillä

Könäristä poistuimme tarjonnan laadun puutteista johtuen tai siitä, että liian monen laatu oli jo kamelin kanssa tullut tarkistettua. Tilasin Kovasen hotlinestä kyydin kansainväliseen yökerhoon Ratakadulle. Kovanen palvelee tärkeitä asiakkaita aina peruslinjan ohi. Kamelimies on faktisesti peruuttanut Kovasen kyydissä enemmän kuin monet viikonloppurengit ajelevat renkipirsseillään viidessä vuodessa.

Yökerhossa suomenkieltä vieraalla korostuksella puhuvat naiset tervehtivät minua ja kamelia nimeltä. Työkaverini tyytyi pyyhkimään linssejään kuumottavista näkymistä johtuen. Muutama ex-hoito pelästyi ja pakeni vessaan. Ilmeisesti ruhtinaallinen korvaus kiihkeästi yöstä ei ollut tyhjentänyt tyttöjen muistia. Menneet on menneitä ja uutta Ursulaa vaan kiertoon.

Siitä miten, myöhäinen yö taittui pitkälle lauantaipäivään kerron vielä myöhemmin.

Itäisen Euroopan valloitusta odotellessa,

t: Kamelimies

Let's spank!

Olen ollut tänään tuhma. Itse asiassa todella tuhma. Tällaisina hetkinä minut valtaa suunnaton himo katsella naisten välistä väkivaltaa. On erittäin stimuloivaa olla välillä dominoitu, mutta naistenvälinen kamppailu dominoinnista voittaa kaiken.



Elämän taisto saa otteen feminiinisen väkivallan hetkinä. Sellaista kamppailua katsellessa tunnen olevani yhtä maailman kanssa. Noina hurmoksen hetkinä vieraantuneisuuteni katoaa ja olen kuin pitkältä matkalta kotiin saapunut tuhlaajapoika.



En vielä paina päätäni tyynyyn. Voitte olla varmoja siitä, että Kameli saa vielä kyytiä. Matkaa on siis vielä edessä. Mutta tuolla kukkulalta avautuu näkymä kotiin. Sitä ennen pitää vielä tuhlata. Vielä kun voin.

Tänään Könäriin ja Mummostreetille!

Kuten aiemmassa postauksessa ja mainitsin, tänään lähdetään duunikaverin kanssa viihteelle. Minnepäs muualle tällaiset vähän ikääntyneet poikamiehet suuntaisivat kuin Könäriin ja Mummostreetille. Ihan vain vihjeeksi, että jos ei muuten tunnu kala uivan ja käyvän pyydykseen niin Köniksessä nappaa. Varsinkin, jos omat viehtymykset ovat paremmin (lue: pitempään) riippuneessa lihassa. Itse en niin iästä välitä, kunhan saan toteuttaa naarastiikereiden kanssa omia fantasioitani kamelini kanssa.

Pitkällisen "herrasmiesmäisyyden" eli tuhansien lahjaeurojen ansiosta ovimiehet suovat minun ottavan nykyään myös kamelin sisälle. Muutaman vuoden se viihtyi narikassa, mutta nyt se saa kulkea mukanani. Olen onnistunut loistavasti itseni tuotteistamisessa sillä nykyään kuulen jo vakkareiden kuiskivan kunnioittavasti, että Kamelimies on täällä. Vakkarit tietää, että Kamelimies ei poistu koskaan ilman naista, ovimiehen lahjontaa eikä kameliaan.

Tänään saan... taas. Heh.

t: Kamelimies

On otettava nopea lähtö!

Olen toden teolla kyllästynyt asiakkaiden jatkuviin valituksiin ja alituisesti rassaaviin deadlineihin. Telcot ovat avain onneen, silloin kukaan ei välitä, missä nettisivuilla surffailen. Onneksi mielessäni ovat tuoreet muistot öistä Leenan kanssa. Niiden voimalla jaksan vielä ensi viikon mutta sitten on pakko päästä täältä pois. Muutama päivä Itäistä Eurooppaa ja niiden kuvankauniita tupla-äks kromosomikaunottaria helpottaisi Kamelimiehen arjessa jaksamista.

Päätös nopeasta lähdöstä oli helppo. Itään siis. Matka on varattu ja onnekkaasti sain varattua myös sviitin. Finskillä olivat ihmeissään kun varasin kamelille oman seatin. Kameli rakastaa käytäväpaikkoja, sieltä se voi tiirailla lentoemojen hameitten alle. Hinnasta ei ollut todellakaan ole väliä. Lisäksi tuiskutuskaa helpottaa duunikaverini kanssa suunniteltu poikamiesten härskistelyviikonloppu, joka alkaa huomenna heti japanilaisten kanssa pidettävän telcon jälkeen.

Beware ladies, Kamelimies is on the loose.

Muistoja

Leenan rohtuneiden huulien kosketus oli piikikkyydessään kiihottava. Ehdotin hänelle, että hän riisuisi. Ja ruoskisi kameliani rintaliiveillään. Hänen katseensa kertoi ettei olisi vielä valmis siihen. "Mutta sehän on vain pumpulitäytettä ja kangasta", sanoin. En halunnut enää odottaa. Hetken empimisen jälkeen Leena riisui rintaliivinsä paljastaen valkeat rintansa.

Ensimmäinen sipaisu oli niin vaimea, että minun oli naurettava. "Anna mennä. Lujempaa. Ei sitä voi sattua", rohkaisin Leenaa. Seuraavassa sivalluksessa alkoi olla jo riemukasta aggressiota. Kolmannen läsähdyksen osuessa kamelin takapuoleen olin menettää malttini. Tässä naisessa piilee paljon pimeyttä. Pimeyttä jossa tunnen itseni kotoisaksi. Ehkä liiankin kotoisaksi.

Tartuin kirjahyllyssä toimintaa odottavaan kärpäslätkääni ja läsäytin sen kamelini takapuoleen. Nukke tippui pöydältä lattialle. Leena ei näyttänyt huomaavan tätä, vaan jatkoi riehakkaasti rintaliiveillä ruoskimista. Ensimmäinen isku suhahti ilmassa, mutta toinen osui paljaaseen rintakehääni. "Voi anteeksi!", Leena huudahti.

"Ei se mitään muru. Itse asiassa, pidin tuosta. Lyö minua uudestaan. Mutta tällä kertaa selkään." Rintaliivien ensimmäisten kuitujen iskeytyessä selkääni pudotin kärpäslätkän kädestäni lattialle. En halunnut avata sulkeutuneita silmiäni. Annoin Leenan sivaltaa kerta toisensa jälkeen. Joka kerralla, kun rintaliivien metallinen lukko iskeytyi ihooni, tunsin laskeutuvani syvemmälle pimeyteeni. Olin löytänyt labyrintistani uuden kerroksen.

En tiedä kuinka kauan tätä oli jatkunut, mutta vavahduin hereille Leenan läähättäessä vieressäni. Hänen otsalleen oli noussut hikikarpaloiden kostea mätäs. "En jaksa enää". Tähän ei tarvittu sanoja. Otin Leenan kuumottavan pään käsieni väliin. Tiesin, että halusin maistaa häntä. Nuolin iholle heränneet suolaiset pisarat. Imin niiti pitkään itseeni sisälle.

Emme koskaan rakastelleet. Siihen ei ollut aihetta. Leenan ei tarvinnut kuin riisua rintansa paljaaksi, niin olin jo rappusieni ensimmäisillä askelmilla. Valmiina laskeutumaan yhä alemmaksi. Olin sokeutunut nautinnosta ja silti näin kaiken niin selkeästi. Vielä tänäänkin muistellessani yhteisiä iltojamme nousee suolaisen hien maku kielelleni.

Katselen kameliani ja olen taas valmis tarttumaan kärpäslätkääni. Yksinäinen ilta, mutta minulla on kaikki.

Huomenna on telco japanilaisten kanssa. Se nostattaa minussa jo nyt halun paeta todellisuutta oman pimeyteni valoon.

Lisäys edelliseen

Haluan paljastaa itsestäni vielä sen verran, että olen eläinrakas.

Vähän musta ja mun kamelistakin

Koska tämä bloggaaminen on niin himo(sic!)kasta, ajattelin kertoa vähän itsestänikin. Elämäni täyttää viihde; sekä aikuisviihde että yleisempikin viihteily. Muun ajan mä teen duunia ja pankista löytyy lastuakin aika huolella. En kai muuten asuis Helsingin eteläisimmässä kaupunginosassa. Pidän reissaamisesta kanssa mutta en jaksa enää mitään semidorkaa reppumatkailua. Ei todelliset gimmat lämpene reppumatkailijoista. Yleensä asustelen sviiteissä.

Olen huomannut, että mirmeleiden metsästys on helpottunut näin mesestyksen aikana huomattavasti. Olenkin löytänyt muutamia tytskiä jo mesen kautta, enkä tarkoita mitään suttusta lähiöpiparia vaan todellista kuumaa ulkomaalaista lihaa. Ei sillä, että suomalaisissa naisissa mitään vikaa olisi, mutta jotenkin tuo etelänmaalaisuus pistää mun mehut liikkeelle.

Työ on turruttanut tunteeni siten, että perverssillä tavalla parhaaksi kaveriksenin on muodostunut kameli, siitä tuo nimikin. Sen kanssa me jaetaan kaikki.

Arvatkaa miten se yh-helppo saatiin aamulla katoamaan? Se kyseli peiliä ja ilmoitin, että hissin seinästä löytyy. Heh.

Könärissä taas

Olin taas eilen Köningissä kameli kainalossa. Mukaan lähti Netta 47v. yksinhuoltaja. Hänellä oli hyvät tissit. Soitin aamulla duunipaikalle ja ilmoitin olevani aamulla "telkossa". Aamupanon jälkeen en jäänyt kaipaamaan Nettaa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis.