Olen ollut tänään tuhma. Itse asiassa todella tuhma. Tällaisina hetkinä minut valtaa suunnaton himo katsella naisten välistä väkivaltaa. On erittäin stimuloivaa olla välillä dominoitu, mutta naistenvälinen kamppailu dominoinnista voittaa kaiken.
Elämän taisto saa otteen feminiinisen väkivallan hetkinä. Sellaista kamppailua katsellessa tunnen olevani yhtä maailman kanssa. Noina hurmoksen hetkinä vieraantuneisuuteni katoaa ja olen kuin pitkältä matkalta kotiin saapunut tuhlaajapoika.
En vielä paina päätäni tyynyyn. Voitte olla varmoja siitä, että Kameli saa vielä kyytiä. Matkaa on siis vielä edessä. Mutta tuolla kukkulalta avautuu näkymä kotiin. Sitä ennen pitää vielä tuhlata. Vielä kun voin.
2 kommenttia:
Kamelimiehelle kiitokset mahtavasta illasta!!!
Missä kameli on kuvista?? Se varmasti haluaisi olla mukana...
Lähetä kommentti