Mitäs sitten sattuikaan...

Karski viikonloppu takana. Kameli on edelleen Mehiläisessä kuntoutuksessa. Oma mieli palautuu hiljalleen myös työkuvioihin, vaikka viikonlopun bakkanaalit saavat edelleen vereni lämpimäksi. Duunikaveri oli hivenen ihmeissään Könärin kantisarvostuksestani ja kyseli, että miten olen kyennyt saavuttamaan sellaisen arvostuksen, joka huokui lähes jokaisesta vastaantulevasta. Kun menimme sisälle, tiskillä odotti jo valmiina prikallinen hotshotteja sekä kaksi sinistä enkeliä, ei siis hullummin. Kultainen Amex vingahti, mutta kortin kitkaan se ei tietenkään vaikuttanut millään tavalla. Kamelille oli varattu oma nojatuoli ja naisia pyöri tutusti tusinoittan sen ympärillä

Könäristä poistuimme tarjonnan laadun puutteista johtuen tai siitä, että liian monen laatu oli jo kamelin kanssa tullut tarkistettua. Tilasin Kovasen hotlinestä kyydin kansainväliseen yökerhoon Ratakadulle. Kovanen palvelee tärkeitä asiakkaita aina peruslinjan ohi. Kamelimies on faktisesti peruuttanut Kovasen kyydissä enemmän kuin monet viikonloppurengit ajelevat renkipirsseillään viidessä vuodessa.

Yökerhossa suomenkieltä vieraalla korostuksella puhuvat naiset tervehtivät minua ja kamelia nimeltä. Työkaverini tyytyi pyyhkimään linssejään kuumottavista näkymistä johtuen. Muutama ex-hoito pelästyi ja pakeni vessaan. Ilmeisesti ruhtinaallinen korvaus kiihkeästi yöstä ei ollut tyhjentänyt tyttöjen muistia. Menneet on menneitä ja uutta Ursulaa vaan kiertoon.

Siitä miten, myöhäinen yö taittui pitkälle lauantaipäivään kerron vielä myöhemmin.

Itäisen Euroopan valloitusta odotellessa,

t: Kamelimies